Olen yhtä vaikea naisten kuin miesten kanssa. Luulin, että elämä helpottaisi kun vihdoin löytää itsensä, mutta yhtä vaikeaa se on edelleen. Tapani mukaan en ihastunut yhteen vaan kahteen ihmiseen. Toinen vaalea ajattelija, taiteilija joka ei osaa sitoutua, toinen tumma vastakohtani, jonka kanssa osaan olla oma itseni. Tyttö, jonka käteen tartun ja tunnen olevani turvassa, hyvä tällaisena. Ensimmäinen haasteellinen unelmieni nainen, jonka kanssa en osaa olla alkuunkaan. En tiedä hyppäisinkö seikkailuun tytön kanssa, joka välittää minusta ja tahtoo olla kanssani vai taistelisinko henkilöstä, joka sekä antaa että ottaa enemmän.
Olen taipumassa tumman tytön puoleen, mutta samalla pelkään sen olevan virhe. Ehkä sitä ei edes tarvitse olla samanlainen toisen kanssa, molemminpuolinen tahto yrittää saattaisi riittää. Sitä saattaisi ajan kanssa kasvaa yhteen ja löytää yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Sydän on jo särkynyt niin moneen kertaan, että yksi kerta lisää tuskin saisi enää suurta vahinkoa aikaiseksi. Suhde saattaisi opettaa, muuttaa elämää. Ainut asia, mikä tämän voisi ratkaista, on heittäytyminen toisen syliin pelkäämättä. Luottamus aikaan. joka lopulta paljastaa oikeat vastaukset.
Eilinen oli yhtä draamaa. Olimme tytön kanssa siskoni ja hänen miehensä luona viettämässä iltaa alkoholin kera. Osasin kyllä odottaa vastustusta lesbouttani kohtaan, mutta en niin törkeitä rinnastuksia ja toisen tunteiden huomiotta jättämistä. Ilta oli vasta alkanut, kun siskoni mies keksi verrata homoutta varastamiseen, sitä joko päättää tehdä niin tai jättää tekemättä, rangaistus tulee vääryydestä aina. Minusta tuollaiset rinnastukset ovat epäreiluja ja huonosti perusteltuja. Ihan kuin lesbous olisi valinta siinä missä varastaminenkin, ihan kuin se vahingoittaisi kohdettaan siinä missä ryöstön uhriksi tuleminen. Ihan kuin minulla ei olisi oikeutta olla oma itseni, kokea rakkautta siinä missä muutkin. Sitäkö he tahtovat, pakottaa minut kulissi liittoon miehen kanssa helvetin uhalla? Suutuin, mutta en välittänyt, miellyttämisen ajat ovat elämästäni ohi. Tartuin tyttöäni kädestä ja suutelin häntä, kukaan ei enää vahingoita minua pelolla ja häpeällä.
Kuulin myös siskoltani hänen ja äitimme keskustelusta, joka on käyty minun selkäni takana. Äitini, joka on ollut hyvin hiljaa lesboudestani, oli todennut siskolleni, ettei tahdo enää käydä saunassa kanssani. Minua nauratti ja samalla kiukutti, ihan niin kuin minä katselisin omia perheenjäseniäni sillä silmällä, että joku voikin olla noin ennakkoluuloinen. On varmaan lukenut Raamatusta, miten homot himoissaan syttyvät haluamaan naiset naisia ja miehet miehiä. Edes oman tyttären elämä ei näköjään riitä todistamaan, että lesbot ja homot elävät ihan normaalia arkea siinä missä heterotkin. Ihmetyttää vieläkin, mutta uskon hänen ymmärtävän ajan kanssa elämääni seuratessa, etten loppujen lopuksi ole sen ihmeellisempi kuin kukaan muukaan. Luulen että on turhaa edes ottaa asiaa puheeksi, ehkä hänellä vaan kuluu aikansa asian hyväksymiseen.
Taistelu ymmärryksen puolesta jatkuu…
9 kommenttia:
Voi hyvänen aika. Ihan niin kuin omaa äitiäsi katselisit sillä silmällä saunassa. Kuulostaa naurettavalta. Ja lesboutta verrataan varastamiseen!
Sinulla on täysi syy olla vihainen näille ihmisille. Suututtaa siun puolesta :D
Toivottavasti asiat kääntyvät vielä parempaan päin ja saisit perheesi ymmärtämään sinua. Saisit avattua heidän silmänsä ja kertomaan, että olet aivan normaali ihminen siinä missä muutkin.
Ja voiko Raamattu todella kieltää rakkauden? Enpä usko.
Jep, on vain erilaisia valintoja, ei välttämättä oikeita tai vääriä.
Tsemppiä koitoksiin.
Yksinäinen susi, En onneksi jaksa olla vihainen, ennemmin ehkä huvittunut. Oman elämänsähän ajatusmaailmaltaan hyvin rajoittunut ihminen tuhoaa, ei minun, ja ehkä ajan kanssa ennakkoluulot pikkuhiljaa katoavat.
Raamattu ei kiellä rakkautta, mutta esiaviollisen seksin kylläkin. Tosin eipä tuon käskyn noudattaminen ole "heteronakaan" ollut vahvuuksiani, joten turha siitä on ottaa stressiä nytkään :)
Ville N, Taidat olla oikeassa, ei ole vääriä valintoja ainakaan silloin kun on kyse ihmisistä, erilaisia vain. Taidan luottaa siihen ja antaa ajan näyttää miten käy :)
Hyvä vain, ettet ole vihainen. Meinasinkin pelkästään, että sinulla olisi täysi syy olla heille vihainen. Se ettet kuitenkaan ole sitä, niin osoittaa viisautesi ja voimakkuutesi.
Toivottavasti perheesi ja sukulaisesi myös ymmärtävät sen!
Paljon tsemppiä sinulle!
Nuo on niitä asioita joihin törmää kun alkaa seurustelemaan samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa.
Omalla kohdalla sama juttu, oman äidin hyväksyminen on todella hankalaa, hän ei tunnu tajuavan asiaa minun kannaltani.
Mutta ihailen rohkeuttasi olla juuri se mitä olet, miellyttämättä muita. Se on suuri askel. :)
Voimia!
Yksinäinen susi, Kiitos, tsemppiä tässä todella tarvitaan :)
Candyfloss, Kiitos! Kiva kuulla, että en ole ainoa, jolla on ongelmia hyväksynnän saamisessa. Nyt olen vihdoin uskaltanut lopettaa teeskentelemisen ja ymmärtänyt etten voi koskaan elää onnellisena parisuhteessa naisen kansssa, jos odotan perheeni hyväksynnän tulevan ennen suhdetta. Ajan kanssa heidän on pakko tottua.
Onko äitisi tiennyt kauankin suuntautumisestasi? Kauanko olet ollut suhteessa? Tietenkin tämä on aika yksilöllistä, mutta jotain suuntaa voisi antaa siihen kauanko vanhempien hyväksynnän saamisessa suunnilleen menee.
Itseasiassa äitini on tiennyt suuntautumisesta jo useamman vuoden, pari vuotta varmaankin. Niin kauan kun en seurustellut asiat oli hyväksytty, mutta kun aloin, hyväksyntä loppu kun seinään.
Olen ollut itse samanlainen. Perhe on minulle tärkeä ja olen aina kaivannut hyväksyntää, yritän itse opetella sitä, että en elä heille, vaan itselleni, ja jos olen onnellinen samaa sukupuolta olevan kanssa, ei heillä ole siihen sanavaltaa. piste!
:)
Heh, äitisi ei ole tainnut miettiä asiaa ihan loppuun asti. Näköjään voimakas ennakkoluulo sumentaa maalaisjärjen - tässäkin asiassa.
Hyvät naurut olen saanut kavereiden kanssa tuosta äitini kommentista :)
Lähetä kommentti