Tammikuussa kirjoitin kohtaloajattelusta otsikolla Everything happens for a reason. Olin silloin täysin sitä mieltä, ettei minkäänlaista kohtaloa ole olemassa, sillä meille on annettu vapaatahto. Olen vieläkin sitä mieltä, että vedämme itse puoleemme olosuhteemme, mutta nyt olen jäänyt pohtimaan meidän valtaamme omiin ajatuksiimme. Ajatukset ovat hyvin pitkälti lapsuuden oppien, tieteen ja monien väärinkäsitysten vankeja. Esimerkiksi itse uskoin pitkään Raamatun Jumalaan sellaisena kuin perheeni oli minulle uskonnon opettanut. Jokaista valintaani varjosti jonkinlainen Jumalan pelko, minä olisin halunnut valita toisin kuin valitsin mutten uskaltanut. Koko elämäni olen tehnyt valintoja sen mukaan minkä olen olettanut olevan oikein, mutta kuinka väärässä voinkaan olla moraalia koskevissa asioissa. Ymmärrykseni kasvaa jatkuvasti, uskallan epäillä useammin ja tehdä valintoja, jotka eivät miellytä ympäristöäni. Silti olen pelkoni vanki, pelkään epäonnistumista, torjutuksi tulemista, enkä uskalla läheskään aina ottaa riskejä. Elämässäni voisi olla niin paljon enemmän, jos en koskaan tuntisi pelkoa ja häpeää. Minun asiani ovat kuitenkin hyvin verrattuna moniin ihmisiin, minun on helppo ajatella positiivisesti ja vetää puoleeni hyviä asioita. Millaisia ajatuksia on hyväksikäytetyillä, jatkuvan pahoinpitelyn urheilla, ihmisillä joilla ei ole luku- ja kirjoitustaitoa? Vaikka ihminen vastaakin itse omasta menestyksestään, niin miten me voisimmekaan vaatia, että jokainen ihminen osaisi tarkoin valita ajatuksensa ja vetää puoleensa vain positiivisia asioita. Ei kaikilla ole yhtä paljon ymmärrystä, viisautta, kokemusta ja mahdollisuuksia, siksi minun mielestäni ei ole oikein haalia kaikkea omaisuutta ja voittoja itselleen jakamatta mitään muille.
Olen kannattanut Kokoomusta niin kauan kuin muistan politiikasta jotain ymmärtäneeni. Syy tähän on hyvin pitkälti se, että olen miettinyt asioita vaan omalta kannaltani. Koska olen uskonut, että jokainen on oman elämänsä herra, niin kuin jossain mielessä onkin, olen ajatellut jokaisella täällä Suomessa olevan yhtäläiset mahdollisuudet menestyä. Palkkaerot ovat olleet mielestäni ok, sillä täällä ihminen voi itse valita ammattinsa. Nyt mietin suuren palkan vaikutusta suosittuihin ammatteihin, onko tietyt alat suosiossa vain ihmisten ahneuden takia. Itsekin meinasin lähteä täysin väärälle alalle vain siksi, että olisin voinut elää yltäkylläisyydessä. Nykyään en enää tarvitse kaikkia mahdollisia tavaroita, vaan keskityn mieluummin seuraamaan todellisia unelmiani ja autan muita silloin kun minulla itselläni on ylimääräistä. Onneksi seuraaviin vaaleihin on vielä aikaa ja ehdin rauhassa miettimään uusia kantojani, mutta alan jo suunnitella vihreiden kannatusta. Haluan olla luomassa parempaa yhteiskuntaa meille kaikille, en vain itselleni.
Tiivistettynä nykyinen kantani on se, että vain totuus saa meidät toimimaan oikein. Toki pelollakin voi hallita tai lahjonnalla, mutta silloin muutokset eivät lähde sisimmästä vaan ovat pelkkää teeskentelyä. Todelliset muutokset tapahtuvat vasta kun tieto tavoittaa ymmärryksen, pelkkä lukeminen ei auta, jos ei opi toteuttamaan lukemaansa myös käytännössä/tunne sydämessään kutsumusta toimia tietyllä tavalla. Olen Platonin kannalla siinä, ettei yksikään tekisi väärin, jos tietäisi miten vahingoittaa teoillaan sieluaan. Väärintekijät ovat vain ihmisiä, joilta puuttuu ymmärrystä. Vahvempien pitäisi näyttää tietä heikommille, ei tuomita ja arvostella. Minulla on hyvin pitkälti vapaatahto, mutta on eri asia ymmärränkö/osaanko/uskallanko käyttää sitä erilaisissa elämäntilanteissa.
Omana itsenään olemista
9 tuntia sitten
3 kommenttia:
Tuota palkka asiaaa jäin miettimään. Jokainenhan tietysti saa valita ammattinsa, mutta millä perusteella esim. mielenterveyden hoitajan ja lentokapteenin palkat ovat niin eri päistä?
Ja juuri terveydenhuollon parissa palkat ovat melko alhaalla. Miksi niin, koska eikö ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen ole niitä tärkeimpiä juttuja.
Ja juuri nämä huonommin palkatut alat ovat useimmiten naisvaltaisia, vieläkin.
Siksi mun mielestä palkkaerot on syvältä, vaikka jokainen saakin valita ammattinsa.
Hmm no joo olipa selitystä, mutta laitoit taas ajatuksia vähän heräämään täällä ! :D
Myös siivoojille lisää palkkaa.
Jep, tuskin kukaan toimii pahantahtoisesti kuvittelematta saavansa siitä jotain hyötyä. Motiivi.
Anonyymi, Aivan ja jos mietin itseäni potilaan asemaan, toivoisin lääkärini olevan alalla juuri ihmisistä huolehtimisen vuoksi, eikä esim. siksi että tienaa alalla perusduunaria paremmin. Usein juuri lääkäreiden palkoista kitistään, ja ihmettelen kyllä miksi, heillä on pitkä koulu takana + he tekevät todella tärkeää työtä, eikä palkkaus edes ole korkeimmasta päästä. Mikäli palkat olisi tasavertaisempia, olisi ihmisten helpompi pyrkiä kohti unelma-ammattejaan ja tehdä sitä mihin omat kyvyt ja mielenkiinto parhaiten riittävät. Joidenkin alojen palkoilla vaan ei meinaa tulla taloudellisesti toimeen, joten valinta lähteä toiselle alalle saattaa tulla kyseeseen...
Ville N, Mustakin siivoojille saataisiin maksaa paremmin. Kyseinen ammatti ei varmasti ole siitä mukavimmasta päästä (tosin voi joku tykätäkin), mutta ilman siivoojia täällä ei tultaisi toimeen. On aika jännä kysymys, että miksi toisesta työstä maksetaan hyvin ja toisesta ei. Palkkaerot on ymmärrettäviä, mutta joku raja niissäkin saisi olla.
Tuomitsematta oleminen on paljon helpompaa kun ajattelee jokaisen toimivan oman ymmärryksensä mukaan :)
Lähetä kommentti